Vaalikoneita täytellessäni tuli vastaani väite ” Lastensuojeluun on houkuteltava työvoimaa kunnassani palkkoja nostamalla, vaikka se johtaisi kuntaveron korotuksiin.”
Kantaani pohtiessani ajatuksiini pujahti Markku Lahtelan runon säe:
” Te näette tämän lapsen mutta näettekö sen aikuisen joka tästä lapsesta kasvaa ja sen aikuisen lapset ja nämä lapset aikuisina ..”
Vaalikoneen väitettä on tutkittava laajemmasta näkökulmasta.
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen elämän alusta alkaen on paitsi inhimillisesti tärkeää myös yhteiskuntamme kehitystä ajatellen järkevää. Lapsista, jotka ovat saaneet rakkautta, huolenpitoa, kasvatusta ja koulutusta kasvaa viisaita yhteiskunnan jäseniä ja tulevaisuuden tekijöitä.
Kunnan tehtävä on huolehtia siitä, että lasten ja nuorten tarvitsemat palvelut ovat laadukkaat, ammattitaitoisia aikuisia on oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Näihin palveluihin on uskallettava sijoittaa. Tämä tulevaisuusinvestointi tulee moninkertaisesti takaisin aikanaan. Hyvin järjestetyt peruspalvelut vähentävät myös lastensuojelun tarvetta, vaikka kyseisen toimialan on oltava asiallisesti budjetoitu ja ammattilaisten käsissä.
Neuvolasta kaikki alkaa
Lapsen hyvinvoinnin vaaliminen alkaa jo neuvolasta, jossa on tarjolla matalan kynnyksen tukea vanhemmuudelle. Varhaiskasvatuksessa ammattitaitoinen ja riittävä henkilöstö tukee lapsen kasvua ja lapsiperheen jaksamista. Perheiden matalan kynnyksen kotipalvelut aikuisten elämää kuormittavissa tilanteissa tulisi olla helposti tavoitettavissa.
Perusopetus luo pohjaa tasa-arvolle
Opetustoimessa parasta ongelmien ennalta ehkäisyä on perusopetuksen asianmukainen budjetointi. Opimme jo 1990-luvun lamasta, että lomautukset tai tuntikehyksen leikkaukset lisäävät oppilaiden turvattomuutta ja tuen tarpeita. Perusopetuksen tuntikehys ja henkilöstöresurssit on varmistettava sellaisiksi, että opetuksen järjestäminen voidaan aidosti toteuttaa lasten ikäkauden ja tarpeiden mukaisesti. Oppilashuollon tukea pitäisi olla saatavilla juuri silloin kun tarve ilmaantuu, siksi psykologi – ja kuraattoripalvelut on mitoitettava siten, että oppilaiden hätään voidaan vastata heti. Lisäksi pitäisi olla mahdollista osoittaa niille kouluille, joissa oppilailla on huolestuttavan paljon poissaoloja, tarvepohjaista lisäresurssia.
Ammattilaiset yhteistyössä koulun arjessa
Opettajien ja avustajien lisäksi koulujen arkeen tarvittaisiin sosiaali-, terveys- sekä nuorisotoimen edustajia. Peruskoulun loppuvaiheessa – ja etenkin näin korona-ajan etäopetusjaksojen jälkeen- on tarvetta uudenlaiselle yhteistyölle. Kouluissamme on jo alaluokilla oppilaita, jotka eivät tule kouluun. Koulupudokkuusriski ja syrjäytymisuhka kasvavat erityisesti perusopetuksen päättövaiheessa. Monissa pääkaupunkiseudun kunnissa on kehitelty yhteistoimintamalleja, joilla autetaan oppilasta( sekä perhettä) palaamaan takaisiin säännöllisen koulunkäynnin piiriin. Naapurikunnassa Vihdissä jo 1-6-luokkien koulussa toimii kuraattori-opettaja -työpari koulussa ”bonusaikuisina”. Työpari räätälöi yksilöllisiä koulupolkuja esimerkiksi syystä tai toisesta koulunkäyntiä välttelevälle oppilaalle ja tekee tiivistä yhteistyötä huoltajien, oman opettajan sekä oppilashuollon väen kanssa. Malleja yhteistyön tekemiseen löytynee useita- tärkeää kuitenkin olisi tiivistää lasten ja nuorten turvaverkko nykyistä pitävämmäksi.
Vastasin vaalikoneen väitteeseen, että olen jokseenkin samaa mieltä. Lastensuojelun henkilöstön tulee nauttia asiallista ja kilpailukykyistä palkkaa. Lastensuojelu on yksi tärkeä osa lasten ja nuoren tarvitsemaa kasvun tukea ja painottuu nykyisin ennalta ehkäisevään työhön. Mitä laadukkaammin tämäkin osa-alue on Kirkkonummella hoidettu, sen vähemmän meillä on kalliita laitoshoitopaikkoja tarvitsevia lapsia ja nuoria. Epäilen kuitenkin, että pelkästään lastensuojelun henkilöstön kilpailukykyisen palkkauksen takia veroja ei kunnassamme tarvitse korottaa. Mutta mikäli lasten ja nuorten palveluiden laadun vahvistaminen kokonaisuutena nähdään tärkeänä ja tarpeellisena arvovalintana, olisin valmis veronkorotuksiin mieluummin kuin leikkauksiin tai lomautuksiin. Seuraava keskustelunaihe voisi kuitenkin olla, mitä muita vaihtoehtoja on kasvattaa kunnan tulokertymää kuin veroprosentin nosto.
” Näettekö sen ihmiskunnan joka tästä lapsesta kasvaa?” kysyy Markku Lahtela runonsa lopussa. Näenkö, näemmekö?
Virve Keskinen
Eläkeläinen, erityisopettaja